Isä muodin, joka olet Pariisin catwalkeilla,

pyhitetty olkoon sinun kenkäsi ja muut asusteesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi tänne periferiaan, jossa ihmiset pukeutuvat huonosti ilman sakkorangaistusta.

Tapahtukoon sinun tyylitajusi, niin täällä Helsingissä, kuin maakunnissamme.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen luksustuotteemme,

ja anna meille meidän tyylimokamme anteeksi,

niinkuin mekin anteeksi annamme niille (as if!), jotka käyttävät rumia kenkiä ja leggingsejä tunikan kanssa.

Äläkä saata meitä Hennes & Maurizille, vaan päästä meidät halpaketjuista (ole niin kiltti!)

Sillä sinun on valtakunta, tyyli ja kunnia, iänkaikkisesti, ainakin kaksi sesonkia,

Dior.

 

Kun kesä tulee, vai onko se jo mennyt? (tällä hetkellä ostan ensi talven key pieces:ejä enkä välitä tippaakaan ulkona Facebookista lukemastani rehottavasta auringosta, kukkivasta luonnosta ja kesäheiloista) alkaa kaduilla tapahtua pahoja asioita. Ei, en viittaa tässä kerjäläisiin, näpistyksiin ja juhannuksen rattijuoppoihin, vaan lisääntyvään mauttomuuteen.

Listaankin tähän nyt blogini nimen mukaisesti top 5 asiaa, joita vihaan katukuvassamme näin keskikesällä.

1. Hankaavista rumista korkkareista kärsivät naiset, jotka könyävät mukulakivikaduilla pienin köpöttävin askelin vailla eleganssin häivää yhdistettynä merkkiä huutavaan laukkuun. 

2. Hellemekot kaupungissa, ja flip flopit. Joku nasevalla tekstillä varustettu ekokassi, josta pilkottaa ties mitä muita kauheuksia. Rannalle menossa, ai että; kyllä se rusketus on kiva juttu.

3. Huolettomuus. Tukka ponnarille, sipaisu huulikiiltoa ja se siinä. EI MUUTEN KÄY. Mielestäni helle ei ole hyvä tekosyy näyttää siltä, että olet menossa poimimaan mansikoita kesätyönä. Toisten ihmisten huomioiminen ulkonäöstä huolta pitämällä on peruskohteliasta, ja hei; mini meni jo. Minä en halua nähdä sinun selluliittisia, enkä varsinkaan selluliitittomia sääriäsi, koska olen niistä aivan helkkarin kateellinen. Mielestäni muutenkin yleinen pukeutumiseen liittyvä hälläväliä-asenne tulisi tuomita yhteiskunnassamme tehokkaammin. Gooteilla on loistava asenne pukeutumiseen; mustat releet ja meikit naamassa säällä kuin säällä. Kannatan. Toki voisin sanoa sanan niiden kenkien estetiikasta; mutta päätin olla paneutumatta alakulttuurin sisäisiin asioihin.

4. Uggit. Kyllä.

5. Haisevat miehet.

 

Talvella rumuus ja tyylitajuttomuus on paremmin naamioitu, kaikilla on se sama musta ulsteri ja kiitettävän harvalla paskat stiletot. -Sikäli stiletoissa ei ole mitään vikaa, ne vaan sopivat mielestäni aavistuksen paremmin kekkereille, shampanjalasin ja pikkumustan kaveriksi kuin katupölyn pilattavaksi ja julkisissa istumiseen.Toki onnistunut stilettokenkä on kengistä kauneimpia, esineenä, fetissiobjektina; mutta valitettavan harva "masters the art of a stiletto" eli omistaa sekä sille korkotyypille sopivan ruumiinrakenteen että sen vaatiman luontaisen eleganssin. Parhaimmillaan hyvin pukeutunut nainen (miksei myös mies, jos on hyvät sääret)  kauniissa stiletoissa on pysäyttävä näky; asia, jota kohden kaikkien XX-kromosomit omistavan ihmisen olisi syytä pyrkiä.

Jos saisin valita, tekisin kaikista naisista taas naisen näköisiä. Oletan sen olevan sosiaalisesti epähyväksyttyä, koska niin harva vaalii naiseuttaan (mitä se ikinä tarkoittaakaan) ja pyrkii kaikin keinoin maskuliiniseen käytökseen, olemukseen ja pukeutumiseen. Minulla on rinnat, jokseenkin tunnistettava vyötärö ja lantio, eikä se hävetä minua ollenkaan. En myöskään tunne itseäni lutkaksi sen perusteella. Pyrin olemaan aina huoliteltu etteivät kanssaihmiseni pelästy; kyllä, joskus jopa käytän huulipunaa mutta valitsen sen värin harvinaisen tarkasti ihonsävyyni sopivaksi. En silti ole kovin naisellinen; minulla on tyylitelty Sassoonin viiden pisteen-leikkaus ja käytän usein tarkalla kädellä muodottomaksi leikattuja vaatteita. En edes aina käytä korkoja; on päiviä, jolloin hoipertelee ilman niitäkin. Olen kumminkin nainen, enkä koskaan, tarkoitan koskaan, käytä housuja; jos kävisin salilla, nostaisin punttejakin mekossa tai hameessa. Hyväksyn hyvin leikatun housupuvun laadukkaasta kankaasta; tietty maskuliinisuus yhdistettynä feminiinisiin elementteihin voi olla hyvinkin viehättävää ja kaunista; mutta muistakaa siskot ensin katsoa Annie Hall ennenkuin rupeatte leikkimään miestä tietääksenne kuinka se kannattaa tehdä.

Lähdenkin nyt ulkoiluttamaan koiraani, jonka jälkeen vedän pään täyteen että hyväksyisin maailman epäkohdat (kuten Dinskon kengät) paremmin. Teen sen sivistyneesti, en kiroile tai anna meikkini levitä; annan taksikuskille tippiä ja kotona uinahdan (toivottavasti) sänkyyni ensin luettuani Isä muodin-rukouksen.