Kenen mielestä stylistit on jotain aivan todella hienoa? Kuka haluaisi isona stylistiksi? Joo, sinäkin siellä, niin. Ois se niin ihanaa kun pääsisi aina kaikkiin bileisiin ja ois tosi hienoo. Sais stailata kaikkia siistejä tyyppejä ja olla luova.
Tunnen lukuisia stylistejä, joista paria arvostan. Muista voisi oikeastaan sanoa että hohhoijaa. Toki stailaus on vaikea ala, eikä sitä oikein (ihan fyysisestikään täällä Suomessa) voi opiskella; kyllähän niitä stylistien tehokursseja järjestetään rikkaiden kakaroille yksityisellä puolella, mutta jokainen järkevä muodin orja käyttäisi senkin pari kolme tonnia vaatteisiin (sillä saisi jo puolikaan Birkinin).
Suomessa on kolmesta viiteen varteenotettavaa stylistiä, jotka tajuavat jostain jotain. Kärjessä tietysti aina upea Minttu Vesala poskipäineen, henkilö, jota arvostan Jeesuksen jälkeen varmasti eniten koko maailmassa. Hänen midaksen kosketuksensa muotiin on ilmiömäinen. Sisäänostajana hän on nero, ja stylistinä fantastinen; parasta Suomessa sen lisäksi, että DHL kulkee täällä. Voisin jatkaa Mintun ylistystä loputtomiin ehkä juuri siitä syystä, että tunnen hänet vain pintapuolisesti, eikä hänen persoonansa pääse vaikuttamaan illuusioon lähestulkoon täydellisestä ihmisestä.
Sitten on pari sellaista kädenlämpöistä "dynaamista muodin moniosaajaa", jotka hoitavat kaikki Suomen porvarilliset naistenlehdet - niillä kylläkin on todella vähän tekemistä muodin, tai ainakaan tyylin kanssa. Kuka voi ottaa vakavasti lehden, jonka lukijakunnasta yli puolet harrastaa purjehtimista eikä tienaa omaa rahaansa? Joka numerossa esitellään erilaisia beesin sävyisiä neuleita, jotka sopivat -yllätys yllätys, purjehtimiseen, ja lapsen kakan värisiä Longchampin laukkuja. Luin tätä nimeltä mainitsematonta lehteä 10-vuotiaana, ja sain maailmasta erittäin omituisen kuvan.
Sitten on vielä nämä höpöhöpö-stylistit, jotka tuputtavat ulkomaisista lehdistä lainattuja trendejä Suomen kauppojen tarjontaan soveltaen (tässä haukun pikemminkin Suomen lehtitarjontaa kuin stylistejä; niissä tuskin pääsee näyttämään koko osaamistaan kun 95% lukijakunnastaan ei osaa edes muodin aakkosia, saati puhua sen kieltä sujuvasti). "Yhdistetään nyt tämä nahkatakki tähän herkkään kukkamekkoon, että saadaan asuun vähän särmää." En voi uskoa, että tätä tapahtuu vuonna 2011 sivistysvaltiossa!
Listaankin nyt Top 5 things in Finnish fashion, että en joudu syvemmälle epätoivon kuiluun tämän periferian muodin tilasta.
1. DHL kulkee, ja toimittaa ostoksia muualta maailmasta.
2. Helsinki10 - Ainut järkevä vaatekauppa pääkaupungissamme, hyvät sisäänostajat, valikoima uudistuu joka sesonki eikä kauppa lepää laakereillaan. Poistaa ison osan tarpeestani ostaa tavaraa ulkomaisista nettikaupoista. Saan jatkuvasti sieltä uusia ideoita; tuote, johon en ole netissä kiinnittänyt mitään huomiota alkaakin elämään siellä "livenä". Toki valikoimassa on puutteitakin; mutta jälleen täytyy muistaa, että olemme Suomessa, missä kaikkia hinnaltaan kolminumeroisia (tai neli-) tuotteita pidetään huijauksena. Tärppeinä (yllätys yllätys) Ann Demeulemeester, Rick Owens, ensi syksyn Haider Ackermann, Natalia Brilli ja yhden kauden ihmeet.
3. Antti Aspund - Ei tee suomalaisen näköistä muotia, ja oikeastaan on vaikea kuvailla mitä hän loppujen lopuksi tekee. Ainakin hän ottaa tuotteissan riskejä, kokeilee, yrittää ja erehtyy; olen katsellut Antin touhua muutaman vuoden, ja vaikka teknisesti hän on aivan onneton on hänellä hyvä meininki ja varma maku. Antti pystyisi ties mihin, jos täällä Suomessa ihmiset käyttäisivät rahaa pukeutumiseen ja tukisivat esimerkiksi kotimaisia suunnittelijoita sen sijaan, että ostavat koko garderobinsa naapurimaan halpaketjuista. On vaikea olla luova, kun pääasiallisena ravintona on kaurapuuro; mutta tällä miehellä on visioita, ja ilokseni kuulin hänen saaneen palkattua jälleen kaavoittajan. Hurraa, odotan innolla ensi syksyä. Tilauksessa ainakin Antin paitamekko ja pitkä hame.
4. Minttu Vesala taidettiin jo käsitellä perinpohjin. Yksi Helsinki10:n sisäänostajista.
5. Julia Lundsten, Heikki Salonen, Laitinen. Eivät ole pudonneet skandinaavisen muotoilun sudenkuoppaan, vaan tekevät jotain aidosti mielenkiintoista ja oivaltavaa. Toki kaikkien pitäisi oppia hinnoittelemaan tuotteensa niin, että myös keskiverto muodista kiinnostunut pystyisi niitä ostamaan; kellään, paitsi Finskillä ei ole vielä statusarvoa, joten hinnoista ainakin puolet pois.
Ikävänä velvollisuutenani on seuraavaksi listata Top 5 things I hate in Finnish fashion scene. Mielestäni on aiheellista käsitellä tätä aihetta rankalla kädellä, lopettaa Marimekon perinnön paapominen ja keskittyä Helsingin katukuvan radikaaliin putsaamiseen monogrammi-laukuista ym. sietämättömästä rumuudesta.
1. Yleinen mauttomuus, laittamattomuus, trendien kirjaimellinen ja persoonaton noudattaminen, tarjolla hyvin vähän vaihtoehtoja ellei shoppaile kaikkea netistä. Helsingissä "tyyli" ja "eleganssi" tarkoittavat länsimaisen mauttomuuden huipentumaa, Vuittonin kassia yhdistettynä johonkin hämärään viritykseen (kai sitä voi hyvällä tahdolla asuksikin kutsua). Kyseessä ei ole pakko olla Vuiska; myös halpamerkki Guess on selvästi nyt todella pop, in ja hot täällä periferiassa, samoin Gucci ja keskimäärin mikä tahansa ruma ja kallis merkattu laukku; Chanelin 2.55 hyväksyn pitkin hampain, sellaisen itsekin joskus nuorempana omistaneena olen sikäli jäävi puhumaan siitä kakkaa. Mutta kuitenkin, hei! Jos sinulla on laittaa rahaa 3000 euroa massatuotettuun asiaan, eikä nyt puhuta käytetystä autosta, ostakaa nyt herran tähden siedettäviä pukineita, kauniit kengät x 3, käykää hyvällä kampaajalla ja jos on pakko kuljettaa jotain kassia siinä kädessä a´la Victoria Beckham, niin ostakaa Net-a-porterista joku ulkopuolelta merkitön ja laadukas laukku max. 1000€. Ja ÄLKÄÄ missään tapauksessa menkö juhliin siinä samassa laukussa, missä kuljetatte body pump-zumba-hydrobic-ägläbäglä-kamanne jonnekin hikiselle salille päivisin. Yes, I could go on.
2. Kaikki "mielenkiintoisesti" pukeutuneet ihmiset näyttävät täsmälleen samalta. Hellooksiin bongaamista odotellessanne tylsistytätte minua halpoine silmälasipokinenne ja Dr. Martenseinenne. (Hyväksyn Martensit, jos olet elänyt grungeajan täysi-ikäisenä etkä ole päässyt siitä vieläkään yli.)
3. Suomessa ei käytetä rahaa pukeutumiseen, vaan siihen yhteen kalliiseen statuslaukkuun tai Louboutineihin (NIIN passé), joissa ei osata kävellä. Loput asusta onkin halpaa jerseytä Pissa-Tricotista (Gina) ostettuna, tai hieman kehittyneempi, mutta yhtä tuomittava versio on huonosti istuva tekokuituinen housupuku, kiiltävät halvat sukkahousut (arkena) ja kahden markan blondaus tukassa. Toki minä ymmärrän, että meillä oli rankka sota, josta kärsimme sielussamme edelleen. Koskaan ei tiedä, milloin Venäjä taas hyökkää eikä silloin sovi olla parhaimmillaan. Eikö? Toki asiaa voi selittää myös sillä, että tyyli, laatu ja eleganssi eivät ole meillä DNA:ssamme historiallisen puuttuvan muotiteollisuuden takia. 50-luvulla ateljee-ompelimot varastivat mallit ranskalaisilta kollegoiltaan, ne muutamat, jotka pukivat harvoja varakkaita suomalaisia aatelisnaisia. Muut tekivät metsätöitä jossain Siuntiossa, eikä tyylikäs pukeutuminen ollut elämän prioriteetteja verrattuna esimerkiksi kymmenen lapsen ruokkimiseen. Ja lehmätkin piti lypsää! - Nyt kumminkin elämme ilmeisen globaalissa maailmassa, jossa posti (ja se DHL) kulkee, eikä enää tarvitse herätä viideltä hiihtääkseen kouluun. Parilla klikkauksella netistä saa koko maailman, sporat kulkee ja se Venäjä ei välttämättä hyökkää.
4. Minna Parikka, Katri Niskanen, UFF. Myös Tiia Vanhatapio. Makunsa tietysti kullakin, mutta rusetteja ja kaikenmaailman hörsellystä kengissä? Kenelle ne tarkasti ottaen sopivat; myönnän "whip glove"-tuotteen olevan todella hieno, mutta ne kengät... Katri taas on mukava tyttö, mutta se vino langansuunta keksittiin jo 30-luvulla, joten yksistään se ei riitä tuomaan tuotteeseen mitään uutta. Materiaalit ovat halpoja ja brändi on todella kesy; toki Katri on vielä nuori ja luultavasti kehityskelpoinen rivisuunnittelija, kunhan pääsee maneereistaan ja uskaltaa kokeilla jotain mielikuvitusta vaativaa. Katrin taannoinen voitto "Muodin huipulle"-ohjelmassa (lainausmerkit korostamaan ohjelman nimen naurettavuutta) Deadbirds & Lionheart-brändin Maria Jokelasta oli muotivuoden todellinen antikliimaksi! Ja sitten tämä Tiia-asia; ensinnäkin jo lähtökohtaisesti on mahdotonta ottaa vakavasti suunnittelijaa, jonka myydyin "klassikkotuote" tehdään polyesterisatiinista. En kiellä Tiian ammattitaitoa, puvut ovat hienosti leikattuja ja periaatteessa kauniita. Puhunkin nyt "suomalaisesta muodista", vai pitäisikö pikemminkin puhua suomalaisesta antimuodista; suunnittelijana Tiia voi hyvinkin olla lahjakas, mutta eiköhän tämän brändin laiva jo ole seilannut.
5. Gaudete, Stockan sisäänostajat ja muut yllätyksettömyyttä tarjoavat tahot. Kallista perusjerseytä, muodottomia muka-cooleja silkkipaitoja, ruotsalaisia jakkupukuja ja tylsyyteen tappavia cocktail-mekkoja "pukeutumiseen panostaville" kaupunkilaisille. Missä ovat yllätykset, kokeilevat sisäänostot, pienet brändit ja vaihtoehdot massamuodille? Acne, Filippa K, Dagmar... ovat kumminkin vain kalliimpia versioita Forumin ruotsalaisketjujen vaatteista, jotka ovat auttamattoman out jo tullessaan kauppoihin. Ne myydään muotia ilmeisesti inhoaville cooleille kaupunkilaisille persoonallisena ratkaisuna, huippumuotina ja tapana erottua massasta, kun tosiasiassa joka toisella tytöllä Etelä-Helsingissä on Acnen silkkipaita ja Hex-farkut. Nämä tytöt näyttävät tylsiltä, kylmiltä ja luotaantyöntäviltä, ja osoittavat suunnatonta mielikuvituksen puutetta. Suomen sisäänostajilla ja kauppiailla on valtaa, ja pääsääntöisesti he käyttävät sitä huonosti.
Päivän kuolaus: http://www.theoutnet.com/product/68549
